Nyt 26.6. on etupihalla (alappiruusuja lukuunottamatta) kukinnassa luova tauko. Unikot eivät vielä kuki. Joten. Innostuin ostamaan alesta kesäkukkaa amppeleita varten.
Tässä ne vielä lämmittelevät sisällä. Kerrottua tosi ihanan kylmän sävyistä
petuniiaa, sinitähtöstä ja oisko toi roikkuva dianaa tai jotain+murattia.
Nyt on siis tosi kylmää jopa Misun mittapuun mukaan. Misu taas pitkästä aikaa isännän haarovälissä.
Ja huom kaikki puutarhaimmeiset, muistakaahan rakastaa myös puolisoo kukkien ohella.
Tässäpä meirän isäntää rakastan oikein kunnolla, magnesiumilla, kromilla ja tuo keskimmäinen on luonnonmukainen B-vitamiini. (synteettisistä tulee vain huono olo).
Eiks o paljon rakkautta!
Isäntä ei muuten kukista välitä tuon taivaallista. Kovan väännön jälkeen sain ukon katsomaan mun muotopuutarhatekelettä ja nauraa se vain mun päättömille suunnitelmille. Mut puita ukko rakastaa yli kaiken. Ja on saanut suuresti ihailemiaan lehtikuusen taimia 2 kpl ! Ovat yhden vuoden kukkapenkissäni vahvistumassa ja sit ens kesänä siirtyvät arboretumiin.
Hirvittää miten unelmat toteutuvat aivan itsestään! Kiitokset sille tuntemattomalle mummulle, jolta sain makeen väristä esikkoo (kukan keskellä keltaista ja oranssia ja laidat viininpunaiset). Esikko on jo monta kertaa ollut ostoslistalla mutta rahat on aina
loppunnu just esikon kohdalla. Ja ny niitä on ! Onks tää tahatonta affirmointia ?
Pelottavaa miten asiat rullaa.
Takapihalla sen sijaan kukinta jatkuu. Oranssit unikot aloittaneet, punaiset (suurimmat lempparini) seuraavat perässä kunhan ehtivät
Pidin eilen vihdoin kitkemispäivän. (Ihanaa.) Kun vieraita käy, katsoo pihaansa aina uusin, vieraan silmin. Joka vieraan kanssa näkee aivan eri asiat. Siis: Vasta nyt huomasin nuo metriset rikkaruohot ruusupenkissä.. Rohkaisin mieleni ja hyppäsin sinne sekaan kitkemmään. Nuohoojakin tulossa. Siis sisäsiivouskin sujuu vauhdilla.
Alappiruusuhuuma. Aamukuvia. (Tämän kuvajonon perässä
on lopuksi muotopuutarhani synty!)
Alappiruusu eo moksiskaan eilisestä rankkasaateesta.
(Misu tuossa portailla)
Ja aamukahviryhmä
lähempää:
Ja lähempää. Ja huom, nuo kotkansiivet ovat todella korkeita,
ylettyvät minua leukaan !!!
Ja lähempää..
Ja aina vaan päästään lähemmäs. Aamukahviryhmää.
On tuossa vieressä uusikin tulokas, jossa kas siinäkin nuppuja
Ja eri kulmasta:
Ovikoriste väriteemassa pysyen.
Juhannuksen jälkeen Misu nukkui nukkui ja nukkui, oli vissiin rankka kissojen juhannus
TÄSTÄ SE ALKAA ! MUOTOPUUTARHAA SYNTYY !
Ohjeet askel askeleelta:
Sommittelua..
Kivikkokasvit paikoillaan. Keskimmäisenä saatu Lydianmaksaruoho, josta koko idea lähti!
En siis kaivele, vaan viskaan suodatinkankaan (aina kaksinkerroin) suorrraan nurmikon päälle. Olen kokeillut ennenkin ja toimii. Kankaan alle olen kaivanut nyt kuopat ulkokehälle, (johon tulee sitä muoto-juttua aikanaan. Kuoppa-operaation jälkeen voin lisätä seuraavan laattakehän, joka tulee siis harvempaan, koska väleihin tulee ne muoto-jutut. Keskellä kirsikka Latvian matala mulla oli jo ennestään. Tänä keväänä hankittu.
Tähän mennessä kustannukset: laatat omat vanhat 0€
kivikkokasvit 9€ (kahta eri timjamia, ja jotain aivan uutta, saa
nähdä menestyykö. Myös omia ja saadusta lydianmaksaruo-
hosta koko idea lähti !
2 säkkii multaa
soraa
Noita ympyröitä tulossa siis usseempikin, aikaa mennenee melko monta vuotta, aion kasvatella muoto-juttuja itse, osa ostetaan sit alennusmyynnistä aikanaan.
Olen niin innoissani että kohta halkean liitoksistani. (No en oikeasti halkea tietenkään).
Täs ny sitten kaivettu kuopat kankaan alle ja lisätty laattakehä nro 2. Ja kas,
taustalla näkyy jo alullaan seuraava samanlainen ympyrä.
Eilen puolenyön aikaan huomasin, miten eri vihreät hohtavat yön valossa !innostuin kuvaamaan kaikki vihreän eri sävyt, olen jo pitkään rakastanut myös vihreää.
Laitan tähän vain muutaman vihreän, jotta muistan keskiyön taian tunnelman.
Kuvat otettu ilman salamaa. Kurjenpolvea, mikä ihana vihreys:
Suopayrttiä. (se vanhanajan korkea vaalenapun. kovasti leviävä). Mikä ihana vihreys
Viiruhelpi sa vasta yössä hohkaakin!
Punaista "mesiangervoa" kosteikossa.
Humala kurottelee
Ja korjaus aiempaan, kotkansiivet ylettyvät minua nyt nutturaan saakka:
Olen siis 167 pitkä eikä edes nuttura näy! (Vain hirmuisen likaiset multasormet)
Meikä tuossa etuperin naama kameraan päin, taitaa vain käsi näkyä,
piiiitkiä siis ovat siivet.
naamaakin näkyy jos tarkasti katsoo
Laajennettu siis on etupihaa, vaikka en aikonutkaan, taustalla siis näkyy muotopuutarhan alkuni
Ja sama näkymä kesän ensimmäisessä rajussa rankkasateessa!!
Näitä kokee vain kesällä.
sunnuntai, 22. kesäkuu 2008
Kommentit